Sokea pikkutyttö kysyi kerran aamulla äidiltään:


– Äiti, näenkö minä enää ikinä?
– Kyllä kulta, äiti vastaa. Äiti on säästänyt palkastaan paljon rahaa ja tänään mennään yhdessä ostamaan apteekista kallista ihmevoidetta joka antaa sinulle näön.
– Ihanaa! tyttö innostuu.
Äiti ja tytär lähtevät yhdessä kauppaan ja palaa hetken kuluttua apteekin pussi mukanaan.
– Nyt kulta hierotaan vain tätä voidetta sinun silmiisi ja kiedotaan silmät siteisiin ja annetaan sen hautua iltaan saakka ja sitten alat näkemään.
Niinpä äiti alkaa hieromaan voidetta tytön silmiin ja kietoo lopulta siteen pään ympäri. Parin tunnin kuluttua äiti kysyy:
– Onko side hyvin?
– Ei ole, tyttö vastaa, minä en pysty hengittämään kunnolla ja voide kirvelee kamalasti silmiä.
– Koeta kestää kulta, se on sinun parhaaksi, äiti vastaa ja tyttö sinnittelee toivot korkealla.
Lopulta ilta koittaa ja tytön tuskat ovat ohi. Tyttö vapisee innosta kun siteitä poistetaan, ja kun siteet on poistettu hän toteaa:
– Äiti, minä en näe vieläkään!
– Et tietenkään näe, kultaseni, koska tänään on aprillipäivä.