Mummo oli ollut kylässä jo viikon ajan.

Hän oli tullut auttamaan perhettä ja viettämään aikaa tyttärensä ja tämän pojan kanssa. Mummon läsnäolo oli tuonut iloa ja lämpöä koko taloon – tai ainakin melkein kaikille.

Eräänä iltapäivänä, kun mummo istuskeli olohuoneessa neulomassa villasukkaa ja hörppimässä höyryävää teekupposta, hänen tyttärenpoikansa juoksi huoneeseen kuin pieni pyörremyrsky. Poika oli posket innosta punaisina ja silmät säihkyen.

”Mummi!” hän huudahti. ”Mummi kiltti, lupaatko että olet meillä vielä ensi viikollakin?”

Mummo hymyili lempeästi ja laski puikot käsistään. ”No, voinhan minä jäädä, jos sinä niin kovasti toivot,” hän sanoi ja sipaisi pojan tukkaa hellästi.

Poika hihkaisi riemusta ja hyppäsi ilmaan. ”Jippii!” hän kiljaisi. ”Silloin nähdään jotain ihan huikeaa!”

Mummo kurtisti kulmiaan, uteliaisuus heräsi. ”Ai jaa? Mikäs ihmeellinen temppu se sitten on?” hän kysyi.

Poika kumartui lähemmäs mummia ja kuiskasi: ”Isä sanoi, että jos sinä jäät vielä viikoksi, niin hän alkaa kiipeillä seinille!”

Mummon kulmat kohosivat yllättyneenä. Hän purskahti nauruun, eikä voinut olla hymyilemättä pojan vilpittömälle innostukselle – ja samalla hieman isänsä turhautuneisuudelle. Koko perhe taisi tarvita välillä huumoria arjen keskelle!

LUE MYÖS