Kolme Kreetan matkaopasta saa kokea karvaan tai karvaisen kohtalon

Kolme naista lähti matkaoppaaksi Kreetalle.

Heidän nimensä olivat Reetta, Sanna ja Tuula. He saivat asunnokseen kerrostalon ylimmäisessä kerroksessa olevan huoneiston.

Naiset päättivät, että koska talon alakerrassa on leipomo, niin jokainen heistä hakee vuorollaan sieltä aamuisin tuoreet sämpylät aamiaispöytään.

Heti ensimmäisenä aamuna Reetta lähti reippaana hakemaan sämpylöitä ja kohta jo aamiaispöydässä höyryävän kahvin kanssa niitä maisteltiin.

Mutta joka sämpylässä sattui olemaan karva, joka inhotti kaikkia.

Mutta näitähän sattuu, eikä siinä sen kummempaa, ajattelivat naiset.

Nyt oli Sannan vuoro ja sama toistui

Seuraavana aamuna olikin Sannan vuoro kipaista sämpylöitten hakuun ja taas nautittiin sämpylöiden herkullisuudesta mutta mitä ihmettä, taas sämpylöissä oli karvoja.

Nyt naisia alkoi jo etoa tosissaan, mutta kun kiire painoi päälle ja töihin oli jouduttava, niin he ei ruvenneet tytöt nirsoilemaan.

Koitti uusi aamu ja oli Tuulan vuoro lähteä leipomoon.

Hän meni tiskille, mutta ketään ei kuulunut eikä näkynyt.

– Huhuu, onko täällä ketään?

Ei vastausta.

Tuula sai kuulla jotain kamalaa

Niinpä hän lähti varovaisesti astellen kohti takahuonetta ja siellähän iloisesti hyräilevä 125 kiloinen leipuri pyörittelikin jo sämpylöitä karvaista rintaansa vasten.

Siitäkös Tuula riemastui.

– Vai niin, vai näin teillä sämpylöitä pyöritellään rintaa vasten!

– Näin. Ja tervetuloa huomenna katsomaan, kun meillä leivotaan donitseja.