Kolme vanhaa rouvaa istui päivällisellä jutellen monenlaisista asioista.

Yksi rouva sanoi:

– Tiedättekö, minä alan tulla todella muistamattomaksi. Tänä aamuna seisoin portaiden yläpäässä, enkä pystynyt muistamaan ollenkaan, olinko juuri tullut ylös vaiko menossa alas.

– Luuletko sen olevan pahasta? Eräänä päivänä istuin sängyn reunalla enkä pystynyt muistamaan, että olinko juuri herännyt vaiko menossa nukkumaan, toinen rouva sanoi.

Kolmas rouva hymyili omahyväisesti.

– No, minun muistini on yhtä hyvä, kuin se on aina ollut, pitääpä koputtaa puuta. Hän koputti pöytään ja hämmentynyt ilme kasvoillaan hän sanoi:

– Sisään.

LUE MYÖS