Bond, James Bond, meni ravintolaan, hyvin tunnettuun ravintolaan ja...

Hyvin pukeutunut, viimeisen päälle hyvin pukeutunut herra, hieno herra, jonka nimi oli Bond, James Bond, tuli ravintolaan, hyvin tunnettuun ravintolaan, ja istahti pöytään, parhaaseen pöytään.

Hän tarkasteli ruokalistaa, hienosti painettua ruokalistaa, pitkään, hyvin pitkään, ja selosti sitten tarjoilijalle, pokkuroivalle tarjoilijalle:

– Otan tällä kertaa pihvin, vain pihvin, ison pihvin. Mutta sen pitää kuitenkin olla, siis ehdottomasti pitää olla, härän sisäfilettä, parasta härän sisäfilettä, ei ohut, kovin ohut, eikä paksu, liian paksu.

– Kypsyysasteen pitää olla medium, tarkalleen medium. Pihvin, medium pihvin, päälle haluan aromivoita, vähän aromivoita, ja seuraksi vihanneksia, tuoreita vihanneksia, ja kastiketta, kunnon hienostunutta viinikastiketta, sen soosin, tavallisen soosin sijaan.

Tarjoilija, Bondin pokkuroiva tarjoilija, kuunteli tarkkaavasti, hyvin tarkkaavaisesti, ja teki kaiken aikaa lehtiöönsä, pikkulehtiöönsä muistiinpanoja, tarkkoja muistiinpanoja.

Sitten hän, pokkuroiva tarjoilija, meni keittiöön, ravintolan keittiöön, ja huusi kokille, mestarikokille:

– Yksi pihvi, semmoinen aivan tavallinen pihvi!