Auto kiiti hurjaa vauhtia pitkin maantietä.

Sen jäljissä surisi poliisin moottoripyörä.

Eräässä käänteessä poliisi saavutti auton ja antoi merkin pysähtyä.

– Te ajoitte yhdeksääkymmentä! huusi poliisi ja kaiveli esille paperia ja kynää.

– Yhdeksääkymmentä! kiljaisi ajajan vieressä istuva nainen.

– Siunatkoon! Ja minä, joka inhoan hurjaa vauhtia… Kuuletko, Albert?

Ja minä kun kuvittelin, että ajamme kuuttakymmentä!

Konstaapeli, toivon, että mätkäytätte tälle lurjukselle oikein kunnon sakon!

Hän on vallan vastuuton!

Tästä asiasta me vielä puhumme kotona! Totisesti puhumme. Kerron äidillekin ja…

– Onko tämä nainen vaimonne? kysyi poliisi.

– On, valitettavasti. Konstaapeli sulloi kynän ja paperit taskuunsa.

– Kyllä teillä on rangaistusta jo tarpeeksi. Pääsette tällä kertaa varoituksella, se taitaakin riittää loppuelämäksenne!

LUE MYÖS