Kukkien tuominen sytyttää riidan

Päivän vitsi on vitsi, mutta samalla varoitus kaikille miehille, jotka aikovat ostaa vaimolleen kukkia. Ei nimittäin kannata! Kiitosta siitä et ainakaan saa.

Niin, miksi ne miehet ei tuo kukkia?

– (mies) Ostin sinulle kukkasia.

– (vaimo) Jaa. Miksi?

– No ostin, kun ajattelin että kaipaat kukkia.

– Onko tapahtunut jotain?

– Ei. Miten niin?

– No kun ostit kukkia.

– Siis minä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.

– Et siis minua varten. Ostamisen ilosta. Luuletko saavasi sillä perusteella?

– No en. Ostin kukkia, kun olet sanonut, etten koskaan osta kukkia ja kun ne sattuivat eteen ja oli halpoja.

– Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niin kuin sijoittaa meidän suhteeseemme.

– No voi hitto. Nytkö suutuit?

– EN!

– Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia, kun suutut niistä.

– En minä kukista suutu. Ne ovat ihania, mutta miksi ostit niitä juuri nyt?

– Voi luoja. Anteeksi että ostin kukkia. Voin viedä ne pois.

– Älä vie. Ne ovat ihania. Ihmetyttää vaan miksi ostit juuri nyt.

– Ok. Selvä. En osta enää kukkia sitten, jos niistä nousee poru.

– Et siis halua ostaa minulle kukkia?

– Täh? No haluan ostaa!

– Älä huuda! No miksi ihmeessä sitten et yleensä osta minulle kukkia?

Ainoastaan silloin kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain.

– No just! Niinpä. Vain silloin kun tekee mieli. Ei minun tee aina mieli. Ja just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En minä nyt halua seksiä.

– Et siis halua mua?

– Uskaltaakohan tähän vastata?

– Tulee vaan sellainen olo nyt, että et halua mua.

– No haluan. Herran jestas. Totta kai haluan sua!

– Huomaa että olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan se*siä.

– Kuule. Tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkä päivä. Ja ostin vaan kukkia.

– Ei kukat ole vaan kukkia. Ne ovat romanttinen ele ja normaalisti mies haluaa huomioida

naisen tarpeet ostamalla kukkia.

– Niin just! Sitä yritin selvittää!

– Miksi taas huudat? Niin, mut kun et osta kukkia ilman että on joku juju.

– Oikeasti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt. Onko jotain ruokaa?

– SIKA! Ensin tuut ovesta sisään kukka puskan kanssa ja sitten kysyt, onko jotain ruokaa. Luuletko että olen täällä sua varten palvelemassa ja pyllistelemässä heti, jos tuot kukkia.

– En minä tuonut kukkia sen takia. Ja ainahan sinä teet ruokaa. Äläkä huuda koko aikaa.

– AI! Minäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan!! Ja kauanko meni, että tuon huomasit että

minä teen aina ruokaa?

– Minä en sano nyt mitään.

– Niin kuin yleensä. Sinä et puhu koskaan mistään mitään.

– No uskaltaako tässä puhua, kun aina asia kääntyy väärin päin.

– Ei ne mitään väärin päin käänny. Itsehän aloitit!

– Jaa tuomalla kukkia?

– Niin!

– No nyt on selvä, että minä en tosiaan enää tuo kukkia…

– Et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia.

Seuraa viiden minuutin hiljaisuus. Keittiöstä kuuluu ääni, johon vaimo aloittaa: