Turisti oli eksynyt aavikolle, ja kaamea jano vaivasi.

Lopulta hän kohtasi beduiinin, jolta hän aneli:

– Antakaa vettä, olen nääntymäisilläni janoon!

Beduiini vastasi:

– Vettä ei minulla valitettavasti ole, mutta voin lahjoittaa Teille solmion.

– En minä sillä mitään tee, juotavaa vain tarvitsisin!, valitti turisti

ja lähti hoippumaan eteenpäin.

Kohta vastaan tuli toinenkin beduiini.

– Armahtakaa ja antakaa janoiselle vettä!, turisti pyysi.

– Vettä ei minulla ole, mutta voitte saada solmioni, kuului taas vastaus.

– Ei auta tässä solmiot, kun kohta kuolen janoon!, läähätti turisti.

Lopulta aavikon keskeltä tuli näkyviin vehreä keidas.

Siellä oli ravintola, jonne turisti raahautui viimeisillä voimillaan ja kuiskasi:

– Tarjoilkaa minulle lasillinen vettä!

Hovimestari torjui pyynnön ja sanoi koppavana:

– Tämän tason paikkaan ei Teillä kuulkaas ole mitään asiaa ilman solmiota!

LUE MYÖS