Isä kuuli, kun Ville luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:

– Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan!

Seuraavana päivänä vaari kuoli.

Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.

Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Villen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:

– Siunaa äitiä ja ota isä vastaan!

Nyt isä pelästyi, eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä.

Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta.

Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että jotain tapahtuu hänelle.

Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla.

Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen. Kotona hän totesi äidille:

– Voi, että oli rankka päivä tänään töissä!

– Rankkaa se on ollut kotonakin, meidän tuttu postinkantaja kuoli tuohon portaisiin, huokaisi äiti.