Olipa kerran mies ja nainen, jotka eivät millään keksineet saarelleen nimeä. He päättivät, että saaren nimeksi tulee ensimmäinen sana, jonka jompikumpi sanoo.

Mies lähti rantaan ongelle ja meinasi kaatua, hän huudahti, voihan kamelin pylly. Siispä saaren nimeksi tuli Kamelin pylly.

Pariskunta alkoi odottaa esikoistaan ja taas sama pulma, ei osattu päättää mikä lapselle tulisi nimeksi, joten käytettiin samaa konstia. Nyt nainen poltti lihakeittoa tehdessään sormensa ja huusi, voihan reikä. Näin tytön nimeksi tuli Reikä.

Eräänä päivänä oli tyttö kadonnut, mies soitti hädissään poliisille ja sanoi:

”Olemme täällä Kamelin pyllyssä emmekä löydä Reikää mistään!”