Sattuipa kerran, että muuan Harri ajeli Fordillaan. Kuinka ollakaan, Fordista hajosi kone ja matka katkesi. Onneksi Ford oli viisaasti levinnyt autokorjaamon viereen.

Ei muuta kuin autoa korjaamolle työntämään. Ikävä kyllä, korjaamo paljastui Volvon merkkihuolloksi, mutta ystävällinen korjaamopäällikkö lupasi kuitenkin hoitaa Fordin kuntoon.

Antoipa vielä Harrille kahvimukin käteen, ohjasi nojatuoliin istumaan ja pyysi odottamaan puoli tuntia. Puolen tunnin päästä Harri saikin autonsa. Korjaamosta vielä onniteltiin: ”Onnea Harri, autosi on nyt parempi kuin aiemmin!”

Auto ei sitten toiminutkaan

Harri lähti ajamaan ja ihmetteli, kuinka hiljainen moottorista oli tullut.  Kiihtyvyyskin oli aivan toista luokkaa kuin ennen. Kahdensadan metrin ajon jälkeen Ford kuitenkin pysähtyi kuin seinään.

Mies ihmetteli hetken ja kokeili käynnistää uudelleen. Taas auto kulki kuin unelma, mutta vain kaksisataa metriä. Mies käänsi Fordin ja ajoi kahdensadan metrin töksäyksin takaisin korjaamolle. Hän meni valittamaan korjaamopäällikölle koneessa olevan vikaa.

Korjaamopäällikkö antoi uuden kahvimukin ja sanoi, että viidentoista minuutin päästä Ford on varmasti kunnossa. Ja niin kävikin. Varttitunnin päästä mies sai rakkaan pahviautonsa, teki koeajolenkin ja auto kulki kuin unelma.

Ei enää töksähdyksiäkään. Uteliaana Harri kysyi korjaamopäälliköltä, mikä koneessa oli ollut vikana.

Korjaamopäällikkö selitti, että eihän heillä Fordin koneita ollut, oli pitänyt laittaa Volvon tuulilasinpyyhkimen moottori. Ensiasennuksessa asentaja oli vain unohtanut sen tihkuasentoon.

Onnea Harri, sait sittenkin paremman auton kuin mikä sinulla aiemmin oli!

Ja seuraavaksi vielä ininglish!

Once upon a time, a man named Harri was driving his Ford.

As luck would have it, the engine broke down and his journey came to an end. Fortunately, the Ford had wisely given up right next to a car repair shop.

So Harri pushed the car over to the shop. Unfortunately, it turned out to be a Volvo service center, but the friendly manager promised to fix the Ford anyway.

He even handed Harri a cup of coffee, guided him to a comfortable armchair, and asked him to wait half an hour. After thirty minutes, Harri got his car back. The staff congratulated him: “Congratulations Harri, your car is now better than before!”

But the car didn’t really work

Harri started driving and was surprised how quiet the engine had become. The acceleration was in a whole different class than before. After two hundred meters, however, the Ford came to a dead stop.

Harri puzzled for a moment and tried starting it again. Once more the car ran like a dream—but only for two hundred meters. So he turned the Ford around and drove it back to the shop in two-hundred-meter spurts. He went to complain to the manager that there was still a problem with the engine.

The manager gave him another cup of coffee and said that in fifteen minutes the Ford would surely be fine. And so it was. A quarter of an hour later, Harri got his beloved cardboard car back, took it for a test drive, and it ran like a dream.

No more stalling either. Curious, Harri asked the manager what had been wrong with the engine.

The manager explained that, well, they didn’t have any Ford engines—so they had to put in a Volvo windshield wiper motor instead. The first time, the mechanic had just forgotten to switch it off from the intermittent setting.

Congratulations, Harri—you got an even better car than the one you had before!