Pielaveden mummo oli ensi kertaa ulkomailla, seuramatkalla Kööpenhaminassa.

Seurue meni tavarataloon, mutta mummo tunsi polviaan pakottavan eikä lähtenyt kierrokselle. Sovittiin, että hän istuu eteisaulassa ostostentekoajan.


– Mutta elekee sitte jättee minua tänne, kun minä en ossoo mittää muuta ku tätä savvoo.Oppaat vakuuttivat, että mummo otetaan lähdettäessä mukaan. Kului tunti, ja tavaratalokierros päättyi. Tultiin aulaan. Mummoa ei näkynyt missään. Seurue oli ihmeissään. Ei kuitenkaan heti ilmoitettu poliisille, vaan mentiin hotelliin, jossa seuramatkalaiset pitivät majaa. Pielaveden mummo istui hotellin aulassa iloisesti odottamassa.


– Kun minulle tuli siellä tavaratalossa kamala hätä enkä tienny missä ois veesee, nii minä läksin tänne hotelliin.Seurue äimisteli, miten se oli käynyt päinsä.


– Mänin kavulle ja just sillonj ajo raetiovaanu kohalle. Nousin siihen. Rahastaja tulj rahastammaa, mutta minä sanoinj sille että on iha turha minulle mittää selittee kun minä ymmärrän vuan savvoo.

Rahastaja oli katsonut mummoa pitkään ja jättänyt rauhaan. Kun vaunu jonkin ajan kuluttua pysähtyi, rahastaja tuli, otti mummoa käsipuolesta ja talutti vaunun ovelle. Ja osoitti vastapäätä olevaa hotellia, jonka katolla luki: Savoy. Se oli juuri se hotelli jonne seuramatkalaiset oli majoitettu.