Kirjanpitäjä meinasi kärähtää töistä pinnaamisesta, mutta vaimo pelasti tilanteen

Eräällä pikkufirman johtajalla oli tapana joka päivä lounastunnin aikaan olla noin puolisentoista tuntia poissa työpaikalta.

Kukaan ei tiennyt minne hän meni ja mitä teki, mutta konttorin henkilökunta oli ottanut tavakseen käydä toimittamassa asioitaan johtajan poissaollessa.

Ainoastaan kirjanpitäjä Kari Killinki ei ollut koskaan sortunut tällaiseen vilppiin. Eräänä päivänä muut saivat hänet ylipuhuttua hänet ja hän päätti käydä kotonaan.

Kotimatkalla Kari Killinki käväisi kukkakaupassa ja kotioven avattuaan hiipi hiljaa varpaisillaan sisään yllättääkseen vaimonsa. Yhtäkkiä hän jähmettyi kauhusta – verhojen lomitse hän näki johtajansa ja vaimonsa kiihkeässä syleilyssä.

Hän kääntyi ja hiipi yhtä hiljaa ulos kuin oli tullutkin. Kadulle päästyään hän juoksi henkensä hädässä konttoriin ja työpöytänsä ääreen päästyään puuskahti:

• Jukopliuta, heti ekalla kerralla meinasin kärähtää.