Antiikkikauppias tuli maalaistaloon.

Hän huomasi heti, että kissankuppina käytetty posliinivati oli vähintään tonnin arvoinen.

Hän ajatteli, ettei pöljä talon isäntä varmaankaan tiennyt vadin todellista hintaa ja alkoi kehua kissaa.

– Onhan se komea kissa, isäntä myönteli.

– Myytkö kissasi satasella? antiikkikauppias ehdotti.

– Ilman muuta, isäntä ilmoitti ja kaupat syntyivät heti.

– Kai minä saan tuon kupin kaupanpäällisiksi? antiikkikauppias ehdotti mielestään ovelasti.

– Ei tule kuuloonkaan, isäntä naurahti, se on hyvä vati. Olen myynyt sillä jo 12 kissaa…