Eläinlääkäri sairastui korkeaan kuumeeseen ja joutui muutaman päivän kuluttua hakeutumaan päivystävälle lääkärille.

Potilasta ärsytti ammatillinen alemmuudentunne, koska – kuten tiedämme – ”oikeat” lääkärit usein ylenkatsovat eläinlääkäreitä.

Osoittaakseen, miten korkeaa ammatillista taitoa vaatii diagnoosin tekeminen eläimelle, joka ei osaa puhua, eläinlääkärimme päätti vastailla päivystävän lääkärin kysymyksiin eläinten tavoin, mitatakseen hoitavan lääkärin ammattitaidon.

– No, mikä on hätänä?

– Röh röh!

– Sattuuko johonkin tiettyyn paikkaan?

– Ammuu!

– Kauanko oireilunne ovat jatkuneet?

– Miauuu!

Lääkäri kirjoitti reseptin sairaalle eläinlääkärille, joka luki sen vasta ulkona poistuttuaan vastaanotolta: ”Toivoton tapaus, toimitetaan suoraan teurastamolle!