Isä oli tulossa poikansa kanssa kansallismuseosta. He lähtivät kotiin ratikalla, josta poika kertoo tällaisen tarinan:

Ratikan tullessa pysäkille minä tietty kiilasin ensimmäisenä vaunuun ja sain tietty viimeisen paikan.

Isäukko siinä vieressä seisoskeli kävelykeppiin nojaten hiukan tutisten.

Sanoin hänelle, että jos sinulla olisi tuon kepin päässä kumi, niin olisi paljon tukevampaa ja turvallisempaa nojata.

Isäukko vastasi siihen:

– Jos minulla olisi ollut 25 vuotta sitten kepinpäässä kumi, niin nyt minulla olisi istumapaikka.