Ruokakaupassa


Ruokakauppaan hankittiin uusi, täysautomaattinen punnituslaite. Kun tuotteet pisti mouvipussissa vaa’alle, hahmontunnistin tunnisti tuotteen, vaaka punnitsi sen ja tietokoneen käyttämät tarrakirjoitin ja puhesyntetisaattori ilmoittivat laadun ja hinnan.

Erkki tuli punnituslaitteelle ja pani vaakaan pussillisen tomaatteja. Valo välähti pari kertaa, hintalappu liimautui pussin kylkeen ja robottiääni sanoi: ”Espanjalainen tomaatti. Yksi kilo. Hinta yhdeksän markkaa viisikymmentä penniä.”

Erkki ajatteli, että onpas näppärä laite. Hän punnitsi saman tien pussillisen omenoita, pari kurkkua ja perunapussin. Aina kone onnistui tunnistamaan ostoksen. Erkki ajatteli, että nytpä hän testaa konetta. Hän kävi munahyllyltä kilon luomumunia ja pani ne vaakaan.

Kone punnitsi lastin, pisti pussiin hintalapun ja sanoi: ”Luomumunia. Yksi kilo. Hinta kymmenen markkaa yhdeksänkymmentä penniä.”

Erkki tuumasi, että johan on velho vehje. Sitten hän ympärilleen vilkuillen avasi housunnappinsa ja pisti sukukalleutensa vaakatasolle. Valo välkähti ja robottiääni sanoi: ”Viiriäisenmunat punnitaan erikseen lihatiskillä.”