Tämä on sieniopas - "...lomavinokas (Pleurotus holidayrios)..."

Sieniopas

Lomavinokas (Pleurotus holidayrios)
Tavallinen alkoholia imevä sieni koko maassa. Esiintyy koko kesän, mutta erityisen yleinen juhannuksesta alkaen aina elokuuhun saakka. Viihtyy terasseilla, vesialueiden rannoilla, peitteisillä pientareilla ja jopa kosteissa sisätiloissa. Olemus turpea, punakka, lakki vinossa. Esiintyy yksin tai pienissä ryhmissä. Viihtyy aurinkoisilla paikoilla. Katoaa maisemasta kesälomakauden jälkeen.

Rantasiitake (Lentius Bikinikus)
Maan etelä- ja keskiosissa yleinen viinaa imevä sieni. Viihtyy hiekkaisilla ja aurinkoisilla ranta-alueilla pienissä ja isoissa ryhmissä. Häviää nopeasti auringon laskiessa. Jalka usein solakka ja notkea. Väri varsinkin loppukesällä paahtuneen rusehtava, joskus palaneen punainen. Lakki värikäs, usein niskassa. Vaatii erittäin runsaasti nestettä.

Tuurijuopokas (Hygrphorus Intervalligus)
Alkoholia imevistä sienistämme eräs tavanomaisimmista. Esiintyy tavallisimmin suurten juhlapyhien jälkeen, jolloin se juurtuu sitkeästi ravitsemusliikkeisiin, joutoväen kansoittamiin peräkamareihin ja kolmannen luokan kuppiloihin. Tunnistaa kalvakasta ulkoasusta, tyypillisesti pistävästä hajusta sekä hontelosta jalasta.

Räkänuljaska (Gomphidius Spyttagus)
Tuurijuopokkaiden sukulaislajike. Sen tunnistaa harmahtavasta ulkoasusta, jalka usein horjahtanut, maiti tyypillisesti rinnuksilla, lakki silmillä. Yleinen kaikkialla maassa koko satokauden. Kannattaisi korjata talteen, mutta hapahkon tuoksunsa ja epämääräisen ryhdittömän ja luotaantyöntävän muotonsa takia jää usein omaan arvoonsa. Huom: aina ryöpättävä!

Kotkaseitikki (Cortinarius Feminus)
Kaikkien alkoholia imevien sienien esiintymispaikoilta löytyy yleensä yksi tai kaksi kotkaseitikkiä. Turpeahko varsi, hompsuinen ulkoasu. Lakki epämääräinen (voi olla myös huivi tai nuttura). Heltat usein leveät ja roikkuvat. Jalka lyhyt ja horjuva. Tuoksu tyypillisen eltaantunut hajuvesi. Esiintyy yleisesti hämärissä loukoissa, viihtyy ravinneköyhässä ympäristössä, mutta vaatii paljon nestettä. Huom: erittäin vaarallinen, varsinkin kieli terävä ja myrkyllinen.

Kaappijuopokas (Clitocybe Fingerporilus)
Koko kesäkauden varsin yleinen viinaa imevä sieni koko maassa, mutta vaatimattomien elintapojensa ja syrjäisten esiintymispaikkojensa takia jää usein huomaamatta. Viihtyy kaikenlaisissa oloissa, jos saatavilla on nestettä (sitä ei tarvitse paljoa kerrallaan, mutta sitä on oltava saatavilla koko ajan). Jalka ja varsi usein ryhdikäs ja suora, mutta nenä punerva. Tunnushaju olematon tai korkeintaan vain hieman pistävä. Tavanomainen, harmiton lajike.

Aamuvalmuska (Tricholoma Dagenefterum)
Kaikkialla maassa verrattain yleinen. Tavataan tavallisimmin aamupäivisin. Pinta tyypillisen maitomainen ja niljakas. Haju tympeä ja läpitunkeva. Jalka raskas ja huojahteleva, lakki tärisevä. Nämä tuntomerkit kuitenkin väistyvät, kun lajike saa lisää nestettä.

Syyshapero (Russula Dogalus)
Viinaa imevien sienten syyslajike: ilmaantuu kesälomakauden jälkeen työpaikan nurkkiin ja hiljaisiin katvepaikkoihin. Tunnusomaisesti turvonnut ja pöhöttynyt varsi, himmeäpintainen ja/tai punervan läikikäs. Malto hauras, vioittuneista kohdista verestävä. Jalka väsähtynyt, muoto haalistunut ja kulahtanut. Saavuttaa ryhtinsä vain erittäin hitaasti. Hyötyarvo työpaikoilla vain vähäinen.