Eräs äiti kertoo ajaneensa autolla lapsensa kanssa pitkän matka. Matka ei ole vaikuttanut olleen äidille helppoa.

Kyse ei ole esimerkiksi lapsen matkapahoinvoinnista tai itkemisestä. Lapsi on vain halunnut esittää äidilleen kysymyksiä, koska näki nyt vihdoin autosta maisemia. Hän oli nimittäin nyt siinä iässä, että turvaistuimen oli voinut kääntää oikein päin.

Olisiko äidin pitänyt olla tyytyväinen, että lapsella oli koko matkan kaikki kunnossa? Voiko lapsen esittämistä kysymyksistä turhaantua?

Lue koko juttu Feissarimokista tai tästä alta.

LUE MYÖS