Joukko miehiä saunoi, kun vastarannalla näkyi naisia – lopputulos yllätti kaikki

Saunan lauteilla istui sekalainen seurue miehiä — nuoria, keski-ikäisiä ja jo elämänkokemuksen muovaamia konkareita.

Kiukaan rautainen käsi viskoi kuumaa höyryä ilmaan, ja lauteilla nahka kiilsi hiestä kuin vastakiillotettu kupari. Ulkona loppukesän ilta hehkui kullankeltaisena, ja järven pinta kimalteli kuin nestemäinen silkki.

Hetken päästä he päättivät vilvoitella ja kahlasivat laiturilta veteen, nauraen ja pärskien. Järven vesi oli kirkasta ja virkistävää. Kun he uivat salmen suulle, he huomasivat jotain, mikä sai koko joukon hetkeksi pysähtymään.

Salmen toisella rannalla, pehmeän hiekkakaistaleen reunalla, seisoi ja polskutteli ilakoiden joukko nuoria naisia. Aurinko piirsi heidän ympärilleen kullanhohtoisen kehyksen, ja järvi peilasi heidän naurunsa takaisin kuin salaisuuden.

Kaksikymppinen, jonka veri kiersi kuin myrskyävä koski ja jonka päässä päätökset syntyivät nopeammin kuin ehtivät kypsyä, huudahti:
– Helkutti! Uidaan heti salmen yli!

Kolmekymppinen, jo hieman harkitsevampi mutta yhä toimintaan taipuvainen, vilkaisi ympärilleen ja totesi:
– Etsitään vene, soudetaan sinne tyylikkäästi.

Nelikymppinen, joka oli oppinut, että joskus suurin vaiva ei ole suurin hyöty, nojautui rennosti selälleen ja virnisti:
– Odottakaahan hetki… kyllä he tänne tulevat, kun huomaavat meidät.

Viisikymppinen, jonka katseessa pilkahti rauhallinen nautinto ja jonka elämässä kiire oli jo saanut potkut, kohautti olkapäitään ja sanoi matalalla äänellä:
– Miksi ihmeessä meidän pitäisi mennä minnekään? Näemmehän me kaiken tarvittavan tästäkin.

Ja niin he jäivät kellumaan paikalleen, jokainen omassa maailmassaan — toinen intoa puhkuen, toinen juonta punoen, kolmas tilannetta tarkkaillen ja neljäs vain nauttien siitä, mitä silmien eteen sattui.

Näin myös saunan säännöt saattavat yllättää!