Vihtori kaipasi kovasti miestä väkevämpää kieltolain aikana.

Hän houkutteli kadulla tapaamansa tuttavallisen koiran seuraansa ja meni soittamaan eläinlääkärin ovikelloa.

– Tulin tämän koiran takia… se kun on vähän kipeä… Kun se viimeksi oli, niin sille annettiin vähän väkevää, ja siitä se parani…

Tohtori syynäsi koiran.

– Sitä ei vaivaa yhtään mikään, sanoi hän, – se olisi sitten sata euroa.

Vihtoria harmitti, mutta maksettava oli.

Hän lykkäsi satasen tohtorin kouraan ja sanoi koiralle:

– Tulepas, nyt mennään! Mutta koira ei suostunut lähtemään.

– No katsohan, minkähän takia se ei nyt tahtoisi tulla mukaani! ihmetteli Vihtori.

– Mahtaisikohan siihen vaikuttaa se seikka, että se on minun koirani, sanoi tohtori hymyillen.

LUE MYÖS