Tuusniemessä asuva Vihtori oli ensikertaa perheineen Mikkelissä.

Kukaan heistä ei koskaan ennen ollut käynyt Tuusniemen ulkopuolella.

Kadulla Vihtori ihmetteli mummelia, joka hiihti sauvat kädessään, mutta ilman suksia.

Hän huomasi myös, että monet ihmiset pitivät pientä kapulaa korvallaan ja puhuivat itsekseen.

– Hulluja. Täytyy olla varovainen, hän kuiskasi pojalleen.

Vihtori astui poikansa kanssa hienon hotellin ovesta sisään. Ovet avautuivat itsestään.

– Taikaovet, mutisi Vihtori.

He huomasivat ikivanhan naisen, joka lähestyi seinää.

Kun vanha nainen tuli seinän luo, hän painoi siinä olevaa nappia ja katso: seinä avautui!!

Vanha nainen astui seinästä avautuneesta aukosta pikkuruiseen huoneeseen, ja sitten seinä sulkeutui.

Vihtori katsoi poikansa kanssa, kun seinässä syttyi punaisia numeroita aina yhdeksään asti. Sitten numerot vaihtuivat takaisin yhdeksästä ykköseen. Seinä avautui uudestaan, ja pikku huoneesta astui ulos hehkeä neito.

Vihtori tuijotti näkyä silmät pyöreänä ja sanoi pojalleen:

– Hae äkkiä äitisi tänne, minä panen hänet tuohon taikahuoneeseen.