Harri veteli viimeisiään kuolinvuoteella.

Vaimo piti kädestä kiinni ja Harri vannotti vaimoa:

”Ethän petä minua sitten rakas vaimo, kun minä olen mennyt, ethän?

Jos petät, niin minä pyörähdän haudassani…”Vaimo lupasi: ”En petä rakas Harri, en petä!!!”Harri nukkui pois ja vaimolla alkoi surutyö. Tuli sitten vuosia myöhemmin vaimonkin aika lähteä manan maille ja taivaan portilla hän kysyi Pyhältä Pietarilta,

mahtaisiko tämä osata neuvoa tien Harrin luo.”Voi, hyvä rouva, meillä on täällä lukemattomia Harreja.”

Rouva siihen: ”Mutta tämä oli se, joka sanoi pyörähtävänsä haudassaan, jos minä petän häntä. ”Pietarin katse kirkastui: ”Ai Hyrrä-Harri…!