Jalmarin poikien ilta sujuu lähes täydellisesti, jos ei olisi laastareita

Jalmari ja Lyyli asuivat Toroskan kylässä Pohjois-Karjalassa pienessä punaisessa mökissä.

Joka perjantai Jalmari tuli jo aamusta oudon levottomaksi ja sai lopulta kakistettua:

-Mitäs sinä Lyyli tuumisit, jos minä kävisin vähän kylillä poikien kanssa korttia lyömässä?

Lyyli tiesi asian ja myöntyi. Tiesi kylläkin, että reissu venyy ja humalassa tullaan yöllä kotiin. Lyyli sanoi:

-Mene sinä vain.

Jalmari tilasi taksin kotipolun päähän ja häipyi kirkolle keskikaljaa ryystämään.

Siinä illan lähestyessä otettiin nurkalla hiukan kotitekoista ja mentiin tanssahtamaan kylän tyttöjen kanssa.

Illalla Jalmari tuli taksilla kotipolun päähän. Oli jo pimeää.

Naapuri oli tuonut pari paalia heiniä sovitulle paikalle ja oli jättänyt paalien viereen heinäharavan.

Jalmari astui haravan piikkeihin ja siinä kävi vanhanaikaisesti, haravan varsi nousi ylös ja löi äijäpahaa otsaan.

Ei se vielä mitään, mutta Jalmari istui suoraan harava piikkeihin hieman pökertyneenä.

Tullessaan kotimökkiin, Jalmari etsi lääkelaatikon ja laastaripakkauksen.

Koko ajan hän toivoi, että vaimo ei heräisi.

Eteisessä mies laski housut alas ja peilin edessä asetteli laastarit haravan piikkien tekemiin haavoihin.

Kävi hyvä tuuri. Vaimo ei herännyt ”lievästi” juopuneen miehen kömpiessä pariskunnan yhteiselle vuoteelle.

Aamulla kahvia ryystäessä vaimo hiljalleen punehtui ja sai lopulta sanottua:

-En minä siitä vihainen ole, että kylällä käyt ja juopottelet viikonloppuisin.

Ja kyllä minä tiedän sinun tanssittavan likkojakin.

Mutta miksi hemmetissä sinun täytyy yöllä liimata laastareita eteisen peiliin?