Vaimo lähetti Kallen ostamaan kaupasta etanoita ja Kalle lähtikin mielellään.

Paluumatkalla Kalle ajatteli poiketa lähipubissa ottamassa yhden pienen oluen.

Hetken kuluttua hän otti toisen ja sitten yhden ison ja niinpä siinä sitten kuluikin neljä ,viisi tuntia ennenkuin Kalle oli kotiovellaan.

Sillä hetkellä Kalleen iski rouvanpelko,miten hän selittäisi viipymisensä.

Kalle asetti etanat parijonoon lattialle oven eteen ja soitti ovikelloa.

Kun rouva avasi oven, Kalle lausahti: ”Hopp, hopp, vielä muutama askel ja ollaan kotona…”