Vanha viisas mies jäi eläkkeelle ja osti eläkepäiviään varten pienen siistin talon läheltä koulua.

Hän vietti ensimmäiset viikot rauhassa ja hiljaisuudessa. Sitten koulun lukukausi alkoi. Iltapäivällä kolme nuorta poikaa kulki hänen talonsa ohi, ja paukutteli jokaista roska-astiaa matkan varrella. Rummutus jatkui joka iltapäivä, kunnes viisas mies lopulta päätti ryhtyä asiassa toimeen.

Seuraavana iltapäivänä hän meni tapaamaan nuoria rumpaleita.

– Teitä on mukava kuunnella. Minäkin rummuttelin roska-astioita kun olin nuori. Ihan muistuu nuoruuspäivät mieleen. Haluaisitteko tehdä vanhalle miehelle palveluksen? Annan teille jokaiselle kympin, jos lupaatte tulla joka päivä rummuttelemaan.

Lapset ilahtuivat ja jatkoivat rummutteluaan. Muutaman päivän kuluttua vanhus tuli taas tapaamaan lapsia, mutta näytti surulliselta.

– Lama-aika on koetellut pientä eläkettäni, hän sanoi.

– Tästedes en pysty maksamaan teille kuin viisi euroa kullekin rummutuksesta.

Lapset olivat selvästi pettyneitä, mutta hyväksyivät kuitenkin hänen tarjoamansa vitosen. Muutama iltapäivä myöhemmin, eläkeläinen tuli taas heidän luokseen.

– Kuulkaas, en ole saanut vielä tämän kuun eläkettä. En pystykään maksamaan teille rummutuksesta kuin euron jokaiselle. Riittääkö se?

– Vaivainen euro!, rummuttajien johtaja huusi, Jos luulet että aiomme tuhlata aikaamme ja rummutella roskiksia eurolla, olet seonnut! Ei onnistu, me lopetamme!

Ja vanha viisas mies nautti rauhasta ja hiljaisuudesta lopun ikäänsä.