Kaveri Savonmualta läks hommii Afrikkaan ja otti koirasa mukkaa.

Sielä ol helevetin paljo haisteltavvoo ja niinpä siinä sitten kävvii että koera hävis viitakkoo. Äkkiä viitakossa koera huomas, että leoparti havittelloo siitä loonasta, ja koera miettimään hetkeks, milleehän pirulla sitä nyt ihtesä pelastas.

Niinpä koera äkkäs: Se nappas jonnii vanahan luun muasta, kiäns seläkäsä leopartia kohti, ja justiisa kun leoparti ol hyökkeemässä, koera sylykäs luun poes suustasa ja huus jotta: ”Huh, huh, vuan olpa paskanmakune leoparti, onneks se on nyt syöty!”.

Leoparti kiitti onneesa, ettei ollu kerinny hypätä koeran kimppuu, ja lähti tiehesä. Apinan belsebuubi ol kuitennii puussa parahiks ja näki koko tappaukse. Apina ajattel, et jos hän kärräyttää koeran valehtelemisesta, hän vois suaha leopartista ystävän, eikä tuo ennee kehtois yrittöö syyvä apinoo. Apinan belsebuubi män kertomaa leopartille, että koera se kusetti sitä. No leoparti tietennii suuttu helevetisti ja huus apinalle jotta: ”Hyppee
minun selekään nii piäset kahtommaan mitenkä höynäättäjälle käöp!”.

Koera näk leopartin juoksevan apina selässä häntä kohti. Sillo koera kiänti selekäsä ja huus isolla iänellä jotta: ”Missee se vihtahousu apina viipyy?! Minähän lähetin sen hakemmaan uutta leopartia ainakii puol tuntia takaperj! Näläkkäänkö tässä pittää kuolla?!”

Tarinan opetus: Perseennuoleminen voep auttoo hetkeks, mutta taitava savolaenen paskanpuhuja selevii tilanteesta kun tilanteesta!