Mies meni psykiatrille.

Tohtori, hän sanoi, – minulla on paha ongelma. aina kun menen vuoteeseen, alan kuvitella, että sängyn alla on joku. Kun menen sängyn alle, minusta tuntuu, että sängyn päällä on joku. Sängyn alla, sängyn päällä, vuoron perään. Minä tulen hulluksi!

Ei hätä ole tämän näköinen, sanoi psykiatri. – Käytte täällä kaksi vuotta kolmesti viikossa, niin saan teidät varmasti parannetuksi.

Paljonko te veloitatte?

Neljäsataa käyntikerralta.

Harkitsen vielä asiaa.
Mies ei enää tullut takaisin. Puoli vuotta myöhemmin psykiatri tapasi miehen.

Miksi ette enää tullut vastaanotolleni, hän kysyi.

Ja pulittanut neljääsataa kerralta? Yksi baarimikko paransi minut viidelläkympillä.

Ihanko totta? Miten hän sen teki?

Neuvoi minua sahaamaan sängystä jalat pois.