Väinö ja Hillevi viettivät 50-vuotishääpäiviään. luonnollisesti mietteet kääntyivät menneisiin vuosiin.

– Hillevi, Väinö aloitti varovaisesti. Oletko koskaan ollut minulle uskoton kaikkina näinä vuosina?

– Voi Väinö, Hillevi vastasi huokaisten. Miksi esität tuollaisen kysymyksen juuri tällaisena hetkenä?

– Haluan tietää totuuden, Väinö sanoi. Ole kiltti ja kerro.

– Hyvä on, Hillevi myöntyi. Kyllä, olen pettänyt sinua kolme kertaa.

Väinö näytti hämmästyneeltä.

– Vai kolme kertaa, hän toisti. Koska ne tapahtuivat?

– Muistatko kun haimme ensimmäistä asuntolainaamme? Hillevi kysyi. Pankinjohtaja ei olisi myöntänyt sitä meille, ellen olisi maannut hänen kanssaan.

– Voi Hillevi! Väinö lausui liikuttuneena. Millaista uhrautumishalua meidän yhteiseksi hyväksi. Kunnioitan sinua sen takia entistäkin enemmän. Hetken hiljaisuuden jälkeen Väinö avasi taas suunsa:

– No koskas oli toinen kerta?

– Muistatko kun vaihdoimme ensimmäisen autonrämämme uuteen? Kauppiashan ei aluksi halunnut antaa meille vaihdossa mitä halusimme, mutta asia ratkesi, kun menin hänen kanssaan sänkyyn.

– Voi Hillevi, Väinö sanoi. Kyllä jumala on antanut minulle upean vaimon! No, entäs se kolmas kerta sitten?

Hillevi oli hetken hiljaa ja sanoi sitten varovasti:

– Muistatko kun pyrit 60-luvulla kunnanvaltuustoon? Ja sanoit tarvitsevasi jokaisen mahdollisen kuntalaisen äänen.