Iida ja Arska olivat olleet aviossa vasta pari viikkoa. Arska halusi lähteä kaupungille oluelle vanhojen kamujen kanssa, ja sanoi Iidalle:

-”Kulta, tulen kohta takaisin”.

-”Minne olet menossa, armaani?”, Iida kysyi.

-”Käyn vain kaljalla, söpöliini”, vastasi Arska.

Iida sanoi:

-”Tahdot siis oluen, rakkaani”, ja aukaisi jääkaapin oven ja esitteli suuren valikoiman erilaisia ulkolaisia olutmerkkejä.

Arska ei tiennyt mitä sanoa, lopulta hän keksi vain lausua:

-”Niin, namuseni, mutta baarissa saa sentään näin helteellä jäädytettyjä tuoppeja…”

Iida keskeytti hänet sanomalla:

-”Haluat siis jäädytetyn tuopposen, pupuseni?” Iida otti pakastimesta ison tuopin, joka oli lähes umpijäässä.

Arska näytti kalpealta, ja sopersi:

-”Kyyhkyläiseni, mutta baarissa saa niitä herkullisia välipaloja ja mutusteltavia. Tulen ihan pian takaisin, ok?”

-”Haluat siis välipaloja ja herkkuja, armaani?”

Iida otti uunista ison pellillisen erilaisia purtavia, kanansiipiä ja porsaankylkiä ja niin edelleen.

Arska änkytti:

-”Mutta oma hunajaiseni, baarissa sentään kuulee ronskia kieltä, äijäin kiroilua ja sen sellaista…”

”KAIPAATKO RONSKIA KIELTÄ KUSIPÄÄ? JUO TUO ***tun KALJASI TUOSTA hel**** JÄÄDYTETYSTÄ LASISTA JA AHDA KITUSIISI NUO **RKELEEN NAPOSTELTAVAT, KOSKA OLET NYT *****na SOIKOON NAIMISISSA ETKÄ OLE MENOSSA MINNEKÄÄN. MENIKÖ KAALIIN, SENKIN MU*KKU?

LUE MYÖS