Tom kutsui äitinsä kotiinsa päivälliselle.

Päivällisen aikana äiti ei voinut olla huomaamatta, että Tomin kämppäkaveri Per, oli valtavan iso ja komea.

Hän oli myös jo pitkään epäillyt, että nämä kaksi olivat varmaan paljon muutakin kuin pelkästään kämppäkavereita keskenään ja kysyi pojaltaan pitikö äidin epäilys paikkaansa.

Tom kuitenkin kiisti väitteen ja vakuutti, että he olivat tosiaankin pelkkiä kämppäkavereita.

Viikko päivällisen jälkeen Per sanoi Tomille:

”Oletko nähnyt sitä kaunista hopeista soppakauhaa. Se hävisi sen jälkeen, kun äitisi kävi meillä päivällisellä. Ei kai äitisi vain ole ottanut sitä?”

Tom ei voinut uskoa sitä, mutta lähetti äidilleen kuitenkin e-mailin varmistaaksen asian;

– Rakas äiti, minä en sano, että ”otit” tai ”et ottanut”soppakauhaa, mutta se on tosi, että se on ollut poissa siitä lähtien kun kävit päivällisellä.

Muutaman päivän kuluttua äidiltä tuli vastaus:

– Rakas Tom, minä en sano,että ”makaat” tai ”et makaa” Perin kanssa. Mutta jos hän olisi nukkunut yönsä omassa sängyssään, hän olisi jo aikaa sitten löytänyt soppakauhan.

Terveisin Äiti